Taajassa maailmassa miehen on vilu, orastavan syksyn kylmä puskee pusakkaan ja puntista häviää kesän viba. Menojalka ei väpätä ja kaupungin kadutkin kohtelevat kalsean välinpitämättömästi. On angst ja weltschmerz - kohta Itämeri jäätyy, puut seisovat alasti ja poliittiset uutiset etovat. Kerrostaloyksiön seinät hohkaavat skrebatjäätyykylmää, kun vanhan talon lämmitys ei ehdi mukaan Suomen talven tappavan baletin askeliin. Mies laahustaa. Mies on ymmällään. Mies on yksin.
Mies tarvitsee toveruutta, hän etsii ystävää.
Ja totta vieköön! Tuolla kadunkulmassa se seisoo, toinen samanmoinen - ymmärtää, elää samaa tilaa ja tietää, millä mikstuuroilla tämä apatian tauti teilataan. "Lähdetään Las Palmasiin ja ruoditaan miehisen elon alhoja ja lakipisteitä", se sanoo. Ja jo helpottaa ontto olo. Jo alkaa voima palata lihaksiin ja ryhti terästyä. Nyt jaksaa tarpoa loskan ja systeemin syytämän loan läpi. Nyt on syy jaksaa vielä vähän, muutama askel halki Suomen tulevan talven erämaan, sillä mies miehen tukemana on väkivahva ja sitkeä.
Las Palmas, baby, täältä tullaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti